Kiertotaloussuunnitelma osana tie- ja ratasuunnittelua

Ohjeella ohjataan tie- ja ratahankkeiden kiertotaloussuunnittelua. Tarkoituksena on varmistaa kiertotalouden systemaattinen ja oikea-aikainen huomiointi suunnittelussa.

Kiertotaloussuunnitelma laaditaan kaikissa hankearvioinnin sisältävissä hankkeissa, sekä muissa merkittävää maa- ja kiviainesten tai materiaalien käyttöä tai käsittelyä sisältävissä hankkeissa. Kiertotaloussuunnitelman ensimmäinen versio tulee laatia jo hankkeen mahdollisessa esiselvitys- ja/tai yleissuunnitelmavaiheessa. Mikäli esiselvitystä tai yleissuunnitelmaa ei hankkeella laadita, ohjeessa tässä suunnitteluvaiheessa tehtäväksi esitetyt toimenpiteet siirtyvät tie- ja ratasuunnitelmavaiheeseen.

Kiertotaloussuunnitelman sisältö ja laadinta (Väyläviraston ohjeita 40/2024)

Tälle palstalle kootaan kiertotaloussuunnitelman sisältöä ja laatimista koskevia kysymyksiä ja vastauksia. Oman kysymyksesi voit lähettää Henna Teerihalmeelle ([email protected]). 

Kysymys: Ohjeessa todetaan, että ”Kiertotaloussuunnitelma laaditaan kaikissa hankearvioinnin sisältävissä hankkeissa, sekä muissa merkittävää maa- ja kiviainesten tai materiaalien käyttöä tai käsittelyä sisältävissä hankkeissa.” Laaditaanko kiertotaloussuunnitelma myös jo käynnissä olevista suunnitteluhankkeista, vai vasta uusista alkavista suunnittelukohteista?

Vastaus: Kiertotaloussuunnitelman sisältö ja laadinta -ohje tulee voimaan 1.2.2025. Tästä eteenpäin kiertotaloussuunnitelma tehdään käynnissä olevien suunnitteluhankkeiden osalta seuraavaksi vuorossa olevassa suunnitteluvaiheessa. Käynnissä olevassa suunnitteluvaiheen (esim. tiesuunnitelma) voi saattaa loppuun ilman lisätilauksia.

Kysymys: Mitä tarkoitetaan taulukon 1 pilaantumattomilla ja kynnysarvon ylittävillä maa-aineksilla? Entä alemman ohjearvon ylittävillä maa-aineksilla? Mitä näiden hyödyntämisessä on tarpeen ottaa huomioon?

Vastaus: Pilaantumattomalle maa-ainekselle ei ole lainsäädännössä nimenomaista määritelmää. Pilaantumattoman maa-aineksen voidaan katsoa tarkoittavan luonnontilaista tai koostumukseltaan sitä vastaavaa maa-ainesta, josta ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Maa-ainesta on pidetty käytännössä pilaantumattomana, kun haitallisten aineiden pitoisuudet alittavat PIMA-asetuksen (214/2007) kynnysarvot TAI taustapitoisuudet. Lisäksi PIMA-asetuksen alempaa ohjearvoa on sovellettu maa-ainesjätteen pilaantumattomuuden määrittelyssä sekä maankaatopaikoilla että jätelain mukaista siirtoasiakirjavelvoitetta sovellettaessa. 

PIMA-asetuksen mukaisesti maaperän pilaantuneisuus tulee arvioida, jos yhden tai useamman haitta-aineet pitoisuus ylittää asetuksessa säädetyn kynnysarvon tai on muuten syytä epäillä maaperän pilaantumista. Asetuksen mukaan maa-aines siis voi sisältää asetuksessa lueteltuja haitta-aineita yli kynnysarvon olevan pitoisuuden, mutta on silti pilaantumaton. Kynnysarvo laukaisee vain arviointitarpeen eikä vielä ota kantaa maaperän pilaantumiseen. Asetuksen Vna 214/2007 ohjearvoja voidaan käyttää apuna arvioitaessa maaperän pilaantuneisuutta. Alempaa ohjearvoa hyödynnetään ns. herkässä maankäytössä kuten asuinalueilla ja ylempää ohjearvoa esim. teollisuus tai liikennealueille. Ohjearvojen käytössä on kuitenkin aina huomioitava ympäristön olosuhteet. Esimerkiksi ohjearvot eivät huomioi pohjeveden pilaantumisriskiä, jonka vuoksi pohjavesialueilla tulisi erikseen arvioida pohjaveden pilaantumisen riskit ohjearvo vertailun rinnalla. 

Alemman ohjearvon ylittävillä maa-aineksilla tarkoitetaan maa-aineksia, jotka ylittävät alemman ohjearvon mutta alittavat ylemmän. Maa-ainesten hyödyntämisellä hankkeen rakentamisessa tarkoitetaan kyseessä olevaa rakentamishanketta. Hyödyntämisessä on otettava huomioon muun muassa ympäristön pohjaolosuhteet. Jos maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista ei muuta johdu, voidaan liikennealueilla pitää ylempää ohjearvoa maaperän kunnostuksen tavoitetasona ja siten myös ylemmän ohjearvon alittavien maiden hyötykäyttöä voidaan tarkastella tällaisilla alueilla jätelainsäädäntö huomioiden.